AJATUKSIANI
TYÖELÄMÄSTÄ
”Tavallisen palkansaajan on pystyttävä elämään ja asumaan Helsingissä.”
~Taru Reinikainen~
Työ ja riittävä toimeentulo ovat hyvän elämän perusedellytyksiä. Kaikilla täytyy olla mahdollisuus työllistyä työsuhteeseen, josta saatavalla palkalla tulee toimeen – myös Helsingissä. Yhteiskunnan hyvinvointi rakentuu työstä saatavalle tulolle.
Työelämässä tarvittavat parannukset
Lainsäädäntö suojaa työntekijää
Työntekijöiden lainsäädännöllistä suojelua voi, ja pitää parantaa. Yhteistoimintalakia on uudistettava tukemaan paremmin työpaikan yhdessä kehittämistä. Epävarmoja työsuhteita on yhä enemmän, ja myös näiden työsuhteiden minimiehdot on turvattava paremmin työsopimus- ja työaikalaissa. Työsopimuslain määritelmä työntekijästä on päivitettävä vastaamaan nykyisiä työn tekemisen muotoja. Esimerkiksi alustatyöntekijät ovat alisteisessa suhteessa työnantajaan, ja siksi rinnastettavissa työntekijöihin, ei yrittäjiin.
Työaika joustaa
Työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia omaan työaikaan ja työoloihin pitää vahvistaa, omaan työaikaan vaikuttamisen pitää olla työntekijän oikeus. Työaikapankkien käyttöönottoa yrityksissä tulee edistää ja työaikatili työstä työhön siirryttäessä mahdollistaa. Työntekijöiden elämäntilanteen mukaan joustava työaika on myös työnantajan etu. Joustavien työaikamallien käytöllä tuetaan työntekijöiden jaksamista ja työhyvinvointia sekä parannetaan perhe ja työelämän yhteensovittamista. Hyvinvoivat työntekijät ovat tarvittaessa valmiita joustamaan työnantajan suuntaan.
Digitalisaatio muuttaa ja mahdollistaa
Digitalisaatio muuttaa työn tekemisen muotoja ja liiketoimintamalleja. Samalla uusi teknologia sekä luo uusia työpaikkoja, että tekee joistakin töistä tarpeettomia. Tarvitsemme uutta digiajan muutosturvaa, missä jokaisen oikeutta kouluttautua ja päivittää osaamistaan työelämän vaatimusten mukaiseksi vahvistetaan. Ajantasainen ammattitaito on työllistymisen edellytys.
Jokaisella on oltava oikeus ammattitaidon päivittämiseen työsuhteessa, työssäoloaikana ja työnantajan kustantamana. Työnantajan vastuuta ammattitaidon ylläpitämisestä ja kehittämisestä tuleekin kasvattaa nykyistä laajemmaksi.
Työllisyys kasvuun ja mahdollisuuksia hyvään perhe-elämään
Työllisyysasteen kasvattaminen ja samalla hyvinvointivaltion rahoituksen turvaaminen edellyttää sekä perhevapaiden että sosiaaliturvajärjestelmän uudistamista. Riittävä sosiaaliturva ja joustavat perhevapaat ovat investointeja. Niihin sijoitettu raha maksaa itsensä ajan myötä moninkertaisesti takaisin.
Laki vastuuttamaan myös yrityksiä
Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on yrityksille tällä hetkellä vapaaehtoista. Voit ostaa tuotteita, joita on tuotettu lapsi- tai pakkotyöllä, tuntemattomissa oloissa. Jotta ihmisoikeusloukkaukset saadaan loppumaan, on valtioiden toimittava. Suomeen tulee säätää yritysvastuulaki, missä vahvistetaan yritysten velvollisuutta valvoa ihmisoikeuksien toteutumista omissa alihankintaketjuissaan.
Työttömyys
Työttömyys ja sosiaalietuudet
Nykyisin työttömyysjakson jälkeen työllistyvä saa usein noin neljänneksen vähemmän palkkaa kuin aiemmassa työssään. Tämä johtaa kierteeseen, jossa uusi työ aiheuttaa sekä palkanalennuksen että pienentää tulevia sosiaalietuuksia. Myös lyhytkestoisen ja osa-aikaisen työn on oltava kannattava ratkaisu. Tähän voidaan vaikuttaa sosiaalietuuksien ja palkan yhteensovittamisella.
Työllistymispalveluita kaikille
Työllistymistä ja työttömän osallisuutta tehostetaan ensisijaisesti toimivien ja vaikuttavien palveluiden kautta. Työllistymispalveluiden tulee olla kaikkien saatavilla. Palveluita on tarjottava myös ennakoivasti, ilman välitöntä työttömyysuhkaa. Työttömiä tulee auttaa ja kannustaa yksilölähtöisesti sekä tarkoituksenmukaisesti.
Jokaisen työ ja kaikki työ on arvokasta
ELY- ja TE-keskusten johtajat ovat arvioineet helmikuussa 2016, että yli 50-vuotiaana työttömäksi jääneen työllistyessä uusi tehtävä on yleensä lyhyt määräaikainen. Lisäksi vain 10-20 prosenttia yli 50-vuotiaista työttömistä saa uuden vakinaisen työpaikan. Tämän ikäryhmän kohdalla on kiinnitettävä erityistä huomiota osaamisen kehittämiseen ja työkyvyn ylläpitoon. Työnhakijoille on tarjottava työvoimapalveluita, joilla on todellista vaikuttavuutta työllistymiseen. Ammatillisen työvoimakoulutuksen ja yrityksiin työllistämisen palkkatuella on todettu edistävän työllistyvyyttä, myös pitkäaikaistyöttömien, vähän koulutettujen ja ikääntyvien kohdalla. Ikääntyviä työnhakijoita ja osatyökykyisiä tulee lisäksi ohjata aktiivisesti työvoimapalveluista lain mahdollistamiin terveystarkastuksiin.
Asuminen ja työnteko
Lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja kasvukeskuksiin
Asumisen valintamahdollisuudet ovat kavenneet. Kasvukeskuksissa kustannukset karkaavat, suurimpana ongelmana on kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute. Erityisen voimakkaasti tämä kehitys näkyy pääkaupunkiseudulla. Myös Helsingissä on pystyttävä asumaan palkkatuloilla.
Alueet, joissa väestö vähenee, kärsivät omistusasuntojen arvon laskusta ja tyhjillään olevista vuokrataloista. Et välttämättä saa pienintäkään asuntoa kasvualueelta sillä hinnalla, minkä saat omistusasuntosi myynnistä muualla, jos ylipäätään saat asuntosi myytyä.
Samaan aikaan työpaikat keskittyvät yhä enemmän kasvukeskuksiin ja erityisesti Etelä-Suomeen. Asuntomarkkinoiden tilanne vaikuttaa suoraan työpaikkojen ja työntekijöiden kohtaanto-ongelmaan: se pahentaa työttömyyttä siellä missä työpaikkoja katoaa ja lisää työvoimapulaa kasvualueilla. Ongelma asuntomarkkinoilla jarruttaa talouskasvua.
Asuntotuotanto ja joukkoliikenne tukemaan kasvua
Kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen määrän lisääminen kasvavilla alueilla vaikuttaa suoraan ja myönteisesti pienituloisten ihmisten mahdollisuuksiin asua ja tehdä työtä. Kunnat ratkaisevat tonttitarjonnalla ja kaavoituksella sen, kuinka paljon asuntoja voidaan rakentaa ja myös sen millaisin ehdoin tontteja luovutetaan.
Suurimpien kaupunkiseutujen kuntien ja valtion välisten maankäytön, asumisen ja liikenteen MAL-sopimusten on todettu vauhdittaneen kuntien asuntotuotantoa ja kestävien liikennejärjestelmien kehittämistä. MAL-sopimuksia tarvitaan jatkossakin. Myös ilmastotavoitteiden kannalta on keskeistä, että asuinalueet suunnitellaan alun perin kestävien ja tehokkaiden liikenneratkaisujen varaan.
Toimiva joukkoliikenne on yksi edellytys sille, että ihmiset voivat asua ja työskennellä Helsingissä.
AJATUKSIANI
KOULUTUKSESTA
”Lukeminen ja kirjoittaminen ei ollut minulle lapsena helppoa. Minulla oli lapsena erittäin paha puhe- ja lukihäiriö. Nykyisin kirjoitan päivittäin erilaisia tekstejä ja olen ylpeä osaamisestani. Tämä on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ansiota.”
~Taru Reinikainen ~
Koulutus lisää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa sekä vähentää eriarvoisuutta ja estää syrjäytymistä. Vanhempien koulutuksen sekä kodin ja varallisuuden merkitys oppimistuloksiin on kasvanut. Tämä kehityssuunta pitää kääntää. Suomella ei ole pienenä maana varaa hukata mahdollisuuksia; tarvitsemme osaavia ihmisiä. Kouluttautuminen myös lisää mahdollisuuksia tehdä itselleen merkityksellistä työtä, joka lisää yksilöiden hyvinvointia.
Yhdenvertaiset oikeudet oppimiseen
Jokaiselle alaikäiselle nuorelle on taattava opiskelupaikka. Oppiminen on tehtävä joustavaksi huomioiden jokainen lapsi yksilönä. Samalla on huolehdittava siitä, että jokainen lapsi oppii. Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden merkitys on tärkeä, sillä niitä tarvitaan sekä teknisissä ammateissa että hoitotyössä. Toiseen asteen koulutukseen siirtymisen on oltava joustavaa.
Uusia oppimisen muotoja on kehitettävä. Oppiminen on yksilöllistä, jokainen lapsi oppii eri tavalla. Oppimismuotoja kehitettäessä on huomioitava lasten henkilökohtaisen kehittymisen eri vaiheet. Oppijalähtöinen huomioiminen on tärkeää eri paikoissa, aikoina, välineillä eri tavoin tapahtuma oppiminen on tärkeää suunnitella ja toteuttaa oppijalähtöisesti.
Ammatillinen koulutus
Uudistetaan rakentamalla, ei rikkomalla
Ammatillisen koulutuksen uudistamisen ja samanaikaisten merkittävien kustannusleikkausten virheet on korjattava. Monessa oppilaitoksessa uudistus on jo pitkällä. Asiakaslähtöinen ja osaamisperustainen toiminta on hienosti arkipäivää. Ongelmiakin vielä on, esimerkiksi opetuksen määrän riittävyys ja opintonsa keskeyttävien määrä.
Valmiudet oppilaitoksessa, ammattitaito työpaikalla
Oppilaitoksen tärkein tehtävä on antaa opiskelijalle työssä vaadittavat perusvalmiudet. Ne syntyvät harjoitellen, opettajan ohjauksessa; palautetta ja neuvoja antaen. Työelämässä opitaan osaajaksi, kun perusvalmiudet ovat hallussa. Kaikille on taattava riittävä opetus. Opiskelijan on saatava ohjausta opintojen suunnitteluun ja etenemiseen. Tarvitaan tarpeeksi läsnäolo-opetusta ja yhdessä opettajan kanssa oppimista. Resurssien: opettajien, opinto-ohjaajien ja työtuntien määrän, pitää vastata tarpeeseen.
On kehitettävä uusia toimintamalleja, joiden avulla enemmän tukea tarvitsevat opiskelijat valmistuvat ja työllistyvät. Myös yrityksillä on rooli vastuullisena uusien osaajien kouluttajana, ja on tärkeää, että tämä palvelee sekä yritystä että opiskelijaa. Yrityksessä voidaan syventää opiskellessa hankittuja taitoja ja erikoistua. Kaikkien, myös enemmän tukea tarvitsevien, täytyy kuitenkin oppia perustaidot oppilaitoksessa. Yrityksen perustehtävän hoitaminen ei saa vaarantua koulutusvastuun myötä.
Enemmän oppisopimuspaikkoja
Oppisopimuskoulutuksen kehittämistä yhden luukun periaatteen mukaisesti tulee jatkaa. Yrityksillä on paljon ennakkoluuloja koskien oppisopimuskoulutusta esimerkiksi byrokratian, pitkäkestoisuuden ja ohjauksen järjestämisen osalta. Oppisopimusjärjestelmän neuvontapalveluita tarvitaan lisää erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille. Nämä yritykset ovat potentiaalisia tahoja tarjoamaan ammatillista opetusta ja työllistämään, kun vain saavat tietoa ja apua.
Aikuiskoulutusta uudistettava
Koulutuksella ehkäisemme mm. työttömyyttä, pienituloisuutta ja syrjäytymistä sekä takaamme työntekijöiden sopeutumiskyvyn työelämän muutostilanteisiin. Oman ammattitaidon päivittäminen ja aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen on tehtävä sujuvammaksi. Työelämän muutokset edellyttävät entistä useammalle alan vaihtoa tai ainakin uusiin työtehtäviin kouluttautumista. Ammattivaihtamisen kynnystä on laskettava.
Koulutus kasaantuu
Lähes 600 000 suomalaisella aikuisella on OECD:n mukaan puutteelliset perustaidot, joita tarvitaan arkielämässä selviytymisessä. Esimerkiksi yksinkertaisten laskutoimitusten tekeminen tai kirjallisen tiedon ymmärtäminen on puutteellista. Samaan aikaan aikuisten osallistuminen koulutukseen on vähentynyt ja aikuisväestön koulutustason nousu pysähtymässä. Koulutus kasaantuu ennestään hyvin koulutetuille, jotka ovat yliedustettuina työnantajien kustantamassa henkilöstökoulutuksessa ja omaehtoisessa koulutuksessa.
Uusia valmiuksia pitää voida hankkia työn ohella
Työstä irtaantuminen ja työn ohessa kouluttautuminen on tehtävä joustavammaksi. Koulutustarjonnan saavutettavuus on mahdollistettava esimerkiksi erilaisilla etäopiskelumahdollisuuksilla. Erityisesti yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen on luotava kattavat aikuiskoulutusjärjestelmät ja mahdollistettava työn ohella tutkintoon johtava opiskelu. Tarjolla olevien opintokokonaisuuksien on vastattava työelämän tarpeita. Korona-aikana on opittu hyödyntämään etäopiskelumenetelmiä, joiden käyttöä tulee jatkaa. Näin mahdollistetaan joustavammat opiskelumahdollisuudet myös työssäkäyville. Aikaisemman osaamisen tunnustamista pitää yksinkertaistaa
Koulutuksen aikainen toimeentulo
Aikuisenakin pitää voida kouluttautua, erilaiset elämän- ja perhetilanteet huomioiden. Siksi aikuiskoulutustukia on uudistettava. Työttömyysturvaa ja aikuiskoulutuksen tukimuotoja on kehitettävä, huomioiden erityisesti ne ryhmät, joilla on heikommat mahdollisuudet osaamisensa kehittämiseen. Työttömyys vähenee erityisesti sitä ennaltaehkäisemällä, eli ihmisiä monipuolisesti kouluttamalla.
Tukea aikuiskoulutukseen
Koulutusrahaston myöntämän aikuiskoulutuki ei palvele tasa-arvoisesti: se kohdistuu vinoutuneesti, useimmiten jo valmiiksi korkeasti koulutetuille, naisille ja julkisen sektorin työntekijöille. Oikea koulutustarve on kuitenkin paljon moninaisempi. Aikuiskoulutustuen nostaminen useammin kuin kerran työuran aikana on mahdollistettava. Tuen saamisen ehtoja, viimeisimmän työsuhteen kestoa ja työssäolon kokonaiskestoaikaa on muokattava niin, että ne mahdollistavat myös epävakaissa, esimerkiksi osa-aikaisissa ja määräaikaisissa työsuhteissa olevien kouluttautumisen.
Omaehtoista, motivoivaa koulutusta – myös työttömille
Työttömien oikeutta omaehtoiseen koulutukseen on laajennettava. On tärkeää mahdollistaa työttömän opiskelu myös työttömyysturvan avulla. Työttömyysturvalla opiskelu ei saa kuitenkaan olla ensisijainen ratkaisu ammatillisen osaamisen kehittämiseksi, sillä se ei välttämättä kohdistu koulutusta eniten tarvitseviin ryhmiin.
Tärkeimpiä kehitystoimenpiteitä ovat ne, joilla varmistetaan työttömyyden välttäminen kannustavalla ja motivoivalla koulutuspolulla. Muutosturvaa eli mahdollisuutta työllistyä uudelleen tulee kehittää, sillä siitä on hyötyä yksilölle ja yhteiskunnalle.
On tarpeen selvittää, kuinka työttömyysturvaa ja muita aikuiskoulutuksen tukimuotoja voi käyttää nykyistä tehokkaammin työttömyyttä ennaltaehkäisevään koulutuksen rahoittamiseen.
AJATUKSIANI TASA-ARVOSTA
JA YHDENVERTAISUUDESTA
”Naisten täytyy jatkuvasti tekemisellään todistaa oikeuttaan samanarvoiseen palkkaan.”
~Taru Reinikainen~
Kolmikantaista Samapalkkaisuusohjelmaa tehostetaan ja jatketaan. Ammattiliitot ja työpaikat otetaan mukaan toteuttamaan ohjelmaa. Palkka-avoimuutta lisätään muun muassa vahvistamalla työpaikan luottamushenkilöiden tiedonsaantioikeuksia palkkatietoihin vertailujen tekemiseksi. Työnantajan velvollisuuksia perehdyttää työntekijät työpaikan palkkapolitiikkaan ja palkkausjärjestelmään lisätään työntekijöiden palkkatietoisuuden kasvattamiseksi.
Ei ennakkoasenteille ja epäasialliselle kohtelulle
Kaikille lapsille ja nuorille pitää tarjota samat mahdollisuudet ja rohkaisua tasapuolisesti, ilman esimerkiksi sukupuolesta johtuvia ennakkoasenteita. Tasa-arvotietoista opetusta koko koulutuspolulle lisäämällä voidaan vähentää sukupuolenmukaista valikoitumista eri ammattialoille.
Epäasialliseen kohteluun ja häirintään koulutuksessa sekä työpaikalla on aina puututtava. Toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi eivät saa kohdistua pääasiallisen kohtelun tai häirinnän kohteeksi joutuneeseen henkilöön.
Perheet ja tasa-arvo
Kohti tasa-arvoisempia perheitä
Kun saamme enemmän isiä käyttämään perhevapaita, jakaantuvat perhevastuut tasa-arvoisemmin. Perhevapaajärjestelmää on uudistettava tätä tavoitetta tukien. Tämä on mahdollista esimerkiksi isien ansiosidonnaista osuutta vapaista lisäämällä. Tasa-arvoisempi yhteishuoltajuus mahdollistetaan vanhempien tasa-arvoisella asemalla etuusjärjestelmässä. Lapsille täytyy taata samat oikeudet palveluiden saantiin myös vuoroasumisperheissä.
Päivä- ja vuorohoito ja laadukas varhaiskasvatus kuuluvat kaikille
Jokaisen lapsen oikeus ammattilaisten ohjaamaan varhaiskasvatukseen on tunnustettava. Subjektiivisella päivähoito-oikeudella mahdollistetaan myös tilapäisen työn vastaanottaminen joustavasti. Päivähoidon laatua lisätään muun muassa ryhmäkokoja pienentämällä.
Lasten vuorohoitotarve lisääntyy, kun yhteiskunta siirtyy ja kehittyy yhä enemmän ympärivuorokautisesti toimivaksi. Vuorohoitopaikkojen määrän lisäämisellä parannetaan työn ja perheen yhteensovittamista. Lainsäädännössä on huomioitava erilaiset työn tekemisen muodot ja varmistettava perheiden oikeus työn kannalta tarkoituksenmukaiseen lastenhoitomuotoon. Etuusjärjestelmien tulee tunnistaa vuoro- ja silpputyöhön liittyvät erikoistilanteet.
Inhimillistä vanhusten huoltoa
Julkista vanhusten huoltoa on vahvistettava. Vanhustenhuollon asiakkaille tulee taata omaa toimintakykyä ja palveluiden tarvetta parhaiten vastaava hoitomuoto. Nykyisen hallituksen toteuttama sitova hoitajamitoitus on erinomainen asia. Jokaisella on oikeus inhimilliseen ja hyvään vanhuuteen. Kunnolla olevilla resursseilla takaamme tämän parhaiten.
Arvostusta omaisiaan hoitaville
Lainsäädäntö mahdollistaa jo nyt vapaan saamisen omaisten tilapäiseksi auttamiseksi. Käytännössä erityisesti pienituloiset työssäkäyvät eivät voi käyttää vapaata ilman ansionmenetyksen korvaamista. Hoivavapaakorvauksen käyttöönottoa olisi harkittava korvaamaan tilapäisen palkattoman ajan ansionmenetyksiä.
Omaishoitajien arvostamista tulee osoittaa käyttämällä yhteiskunnalle omaishoidosta syntyneitä säästöjä heidän tukemiseensa. Omaishoito perustuu läheiseen ihmissuhteeseen. Sen ei ole tarkoitus poistaa yhteiskunnan velvoitetta tukea omaishoitotilanteessa eläviä. Omaishoitotilanteissa perheille on tarjottava tietoa erilaisista hoivan vaihtoehdoista ja tukimuodoista. Omaishoitajien jaksamista voidaan tukea muun muassa vapaapäiviä ja hyvinvointitoimintaa lisäämällä. Omaishoitajalle ja hoidettavalle on turvattava mahdollisuus luopua omaishoidosta.
Omaishoidon ja omaisten tilapäisen auttamisen on oltava perheiden itsensä valitsemia keinoja. Omaishoito ja omaisten tilapäinen auttaminen eivät saa olla itsestäänselvyyksiä eivätkä ne saa edellyttää uhrautumista.
Yhdenvertaisuus
Työnantaja edistää ja toteuttaa
Työnantajien tulee edistää ja toteuttaa aktiivisesti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa työpaikoilla. Työelämän syrjinnän valvonnan on oltava tehokasta ja syrjintään liittyvien sanktioiden vaikuttavia. On tärkeää, että työsuojeluviranomaisilla on riittävä tietämys työelämän yhdenvertaisuudesta, esim. seksuaaliseen suuntautumiseen, terveydentilaan tai vammaisuuteen liittyvästä syrjinnästä. Työttömyyden ja syrjäytymisen vastaisissa toimissa otetaan huomioon ihmisten moninaisuus ja yhdenvertaisuus.
Ihmisoikeuskasvatus on olennainen osa kaikkea koulutusta
Ihmisoikeuksien seurantaan ja edistämiseen sekä ihmisoikeuskasvatukseen ja -koulutukseen osoitetaan riittävät resurssit kaikille koulutusasteille. Näissä käsitellään kattavasti yhdenvertaisesti ja ajantasaiseen tietoon perustuen myös seksuaalisen suuntautumisen, sukupuolen ja perhemuotojen moninaisuutta. Eri ammattialojen, esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan, nuorisotyön ja poliisin koulutusohjelmissa opetetaan sensitiivisyyteen. Seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuolen moninaisuus sekä niiden kunnioittaminen huomioidaan käytännön työssä ja esimerkiksi puhutussa ja kirjoitetussa viranomaiskielessä asianmukaisilla termeillä.
Terveydenhoitoa jokaista omana itsenään arvostaen
Terveydenhoidon on perustuttava ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja mahdollisimman hyvään hoitoon, jossa ei tehdä ilman henkilön omaa suostumusta sellaisia toimia, joille ei ole lääketieteellistä perustetta.
Sukupuoleltaan moninaisten ihmisten ihmisoikeuksien turvaamiseksi translaki tulee uudistaa.
Ruumiillinen koskemattomuus on taattava kaikille. Rikoslaissa uudistetaan rikoslain raiskauksen määritelmä suostumuksen puutteen kautta.
MINUN HELSINKI
”Jokainen helsinkiläinen ansaitsee tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi.”
~Taru Reinikainen ~
Kuunnellen ja kunnioittaen
Helsingin kehittymisen tulee tapahtua asukkaita kuunnellen ja asukkaiden näkemyksiä kunnioittaen. Asukasdemokratiaa tulee vahvistaa. Kaupunkia rakennettaessa on säilytettävä virkistystiloja asukkaille. Kaikkea avointa tilaa ei saa rakentaa täyteen. Puistot ja aukiot ovat tärkeä osa visuaalisuutta ja viihtyvyyttä.
Kansainvälisin, monimuotoisin – ja kaikille yhteinen
Tavallisen palkansaajan on pystyttävä elämään ja asumaan Helsingissä, myös kantakaupungissa. Kaupunki tarvitsee työpaikkoja. Erityisesti nuorisotyöttömyyden kasvu on saatava laskuun. Jokaiselle nuorelle on mahdollistettava opiskelu ja aikuisten alanvaihtoa on helpotettava.
Terveys-, vanhus-, ja perhepalveluiden on oltava helposti saavutettavissa. Kulttuuripalvelut tuovat iloa ja voimaa elämäämme. Minun Helsinkini on yhteinen kaupunki eri-ikäisille ja erilaisille ihmisille. Ennen kaikkea se on toimiva, virkeä, vuorovaikuttava ja jatkuvasti kehittyvä kaupunki.
Tämä on visioni hyvästä Helsingistä.