Erilaisia epätyypillisiä työsuhteita ja työn tekemisen malleja on ollut käytössä jo pitkään. Alihankintaa ja vuokratyötä on ollut jo vuosikymmeniä. Ajan kuluessa erilaiset työn tekemisen mallit, kuten alustatalous ja nollatuntisopimukset, ovat lisääntyneet. Kaikille on yhteistä tavoite välttää lainsäädäntöön liittyviä velvoitteita.
Tällä hetkellä voimakkaassa nousutrendissä on yksin- tai kevytyrittäjyys, miten sitä nyt halutaankaan kutsua. Selvyyden vuoksi korostan, ettei minulla ole mitään yrittäjyyttä vastaan, päinvastoin. Yrittäjät tekevät erittäin arvokasta työtä ja pitävät omalta osaltaan yhteiskunnan liikkeessä. Etenkin pienyritykset tekevät kaupungistamme paljon paremman paikan asua.
Ongelmaksi kevytyrittäjyys muodostuu silloin, kun se ei ole aitoa. Yrittäjyyden tulisi olla vapaaehtoista ja yrittäjäksi ryhtyvän pitää ymmärtää mitä se käytännössä tarkoittaa muun muassa hänen sosiaaliturvalleen, tulevalle eläkkeelle ja työsuhdeturvalle. Lisäksi yrittäjällä pitäisi olla mahdollisuus oikeasti toimia itsenäisesti ja tehdä töitä useammalle taholle. Kevytyrittäjille tämä ei usein miten ole mahdollista. Esimerkiksi rakennusalalla moni tavallista rakennustyötä tekevä ulkomaalaistaustainen henkilö toimii kevytyrittäjänä täysin ymmärtämättä mistä on kysymys. Teoriassa kaikki työ voidaan muuttaa kevytyrittäjyydeksi. Tätä kehitystä vastaan meidän täytyy taistella.
Tekninen kehitys on tuonut alustat työsuhteen elementiksi. Kuluttajille kaikkein tutuimpia ovat taksipalvelu Uber sekä ruuan ja nykyään kaiken muunkin kuljetuspalvelu Wolt. Erilaisia muitakin toimeksiantoja tehdään alustojen kautta. Alustat perustuvat työntekijöiden kilpailuun hinnalla ja nopeudella, jopa globaalilla tasolla. Teknisessä kehityksessä ei ole mitään vikaa. Sen sijaan minua häiritsee selvien rakenteiden hämärtäminen teknisten järjestelmien kautta. Taksi on taksi, vaikka tilaisinkin sen alustapalvelun kautta.
Kaikille poikkeaville tavoille tehdä ja jakaa työtä on yhteistä yritys lainsäädännön kiertämiseen. Kyseessä on tapa murtaa Pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Järjestelmiä käytetään muun muassa sosiaaliturvan, vuosilomalain, työaikalain, työehtosopimusjärjestelmän, irtisanomissuojan ja verotuksen kiertämiseksi. Kaikki toimijat eivät tietenkään toimi näin.
Lainsäädäntömme pitäisi uudistaa ja työsuhteen määritelmää tarkentaa. Jos kyse ei ole aidosta yrittäjänä toimimisesta, niin kyseessä on työsuhde, jota tulee koskea työsuhteeseen liittyvät määräykset. Jotkut etenkin alustatalouteen liittyvät epäkohdat ovat olleet niin suuria, että Suomessa ja maailmalla on jo tapahtunut uudistuksia lainsäädäntöön. Uudistuksia tulee jatkaa ja nopeasti.
Epätyypillisiä työsuhteita ja alustataloutta on perusteltu joustavuudella. Yritykset eivät kuulemma palkkaisi ihmisiä, jos joutuisivat ottamaan heidät perinteiseen työsuhteeseen. Nykyinenkin työlainsäädäntömme mahdollistaa joustavat järjestelyt. Toisin kuin usein väitetään, on irtisanominen Suomessa erittäin helppoa ja halpaa. Meillä on myös käytössä jopa Euroopan tasolla poikkeuksellinen lomautus menettely, joka joustavoittaa työvoiman käyttöä huomattavasti.
Toivoisin yrittäjäjärjestöjen ja elinkeinoelämän vaikuttajien käyttävän energiansa jäsentensä kouluttamiseen ja opastamiseen työlainsäädännön ja työehtosopimuksien laillisista joustomahdollisuuksista, suomalaisen järjestelmän mollaamisen sijaan.