Nuoret ja hieman vanhemmatkin ovat maaliskuussa tehneet tulevaisuuden ammatinvalintojaan oppilaitosten yhteishaussa. Nuorimmat nyt valintojaan tekevät ovat 15-vuotiaita. Olisitko sinä pystynyt saman ikäisenä tekemään uravalintasi? Itselläni ei ainakaan ollut hajuakaan mihinkä suuntaisin peruskoulun jälkeen, päädyin siis lukioon.
Tutkimusten mukaan nuoret päätyvät usein samoille koulutus- ja ammattialoilla kuin vanhempansakin. Maksuttomalla koulutuksella olemme Suomessa kyenneet tarjoamaan kaikille yhdenvertaiset mahdollisuudet edetä elämässään ja kasvattaneet sosiaalista liikkuvuutta. Koen oppivelvollisuusiän laajentamisen olleen hyvä asia. Nykyisin on käytännössä lähes mahdotonta työllistyä ilman minkäänlaista vähintään II-asteen koulutusta. Oppivelvollisuuden laajentamiselle varmistimme, ettei kukaan nuori putoa yhteiskunnan ulkopuolelle. Esimerkiksi Helsingissä on kyetty tarjoamaan II-asteen opiskelupaikka kaikille.
Vanhemmilla ja opinto-ohjaajilla on oltava ajantasaista ja todenmukaista tietoa eri ammattivaihtoehdoista. Edelleen on valitettavia virhekäsityksiä, että esimerkiksi amikseen menevät vain ne, jotka eivät lukioon pääse. Nykyisin on mahdollista siirtyä esimerkiksi ammattiopistosta yliopistoon opiskelemaan, vaikkakin käytännössä se voi olla vaikeaa. Itse olen tehnyt poikkeavan valinnan ja mennyt ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen ammattikouluun opiskelemaan ammatin, jonka jälkeen suuntasinkin korkeakouluun. Vääriä polkuja ei ole, vain erilaisia.
Opintojenohjauksella on suuri merkitys nuoren opintopolulla. Hyvällä ohjauksella pystytään välttämään vääriä valintoja, tukemaan nuorten jaksamista opinnoissa sekä estämään keskeyttämisiä ja mielenterveysongelmia.
Jatkuva oppiminen koskee meitä kaikkia ei vain nuoria. Vihreä siirtymä ja digitalisaatio muuttavat työn tekemistä, liiketoimintaa ja uudistavat teknologiaa jo nyt koko ajan. Me emme tiedä kaikkia ammatteja, joita tulevaisuudessa tarvitaan. Osa ammateista tulee myös katoamaan. Moni meistä opiskeleekin elämänsä aikana useamman kuin yhden ammatin. Tehokkaalla osaamisen tunnistamisella ja tunnustamisella, voimme tehostaa opintopolkuja. Meidän on varmistettava, että kaikki osaaminen huomioidaan. Näin voimme vähentää tutkintokeskeisyyttä ja luoda sopivia täsmä- ja jatkokoulutuksia.
Ajantasainen ammattitaito on tulevaisuudessakin työllistymisen edellytys. Työnantajien tulee ennakoida muutosta kouluttamalla henkilöstöään etukäteen. Yhteistoimintalain mukaan työnantajalla on lisäksi velvollisuus tehdä henkilöstön kehittämissuunnitelma ja siihen tulee kirjata myös osaamisen kehittämistarpeet.
Valitettavasti ikääntyvien ja erityisesti ikääntyvien naisten osalta on tutkimuksissa todettu, ettei työnantajalla ole koulutushalukkuutta. Tämä myös näkyy työllistymisvaikeuksina. Olisi hyvä muistaa, että ikääntyvä saattaa tehdä jonkin asian hitaammin, mutta laadukkaammin. Osaaminen ei katoa iän myötä mihinkään. Työvoimapulasta kärsivälle Suomelle ikääntyvät ovat voimavara ja resurssi, jota tulisi arvostaa.
Oppimisen iloa kaikille meille, tapahtui se millä tavalla tahansa.
Kolumni on julkaistu alun perin Kamppi-Eira -lehdessä 30.3.2023.