Suomessa yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) velvoittaa työnantajia tekemään tarvittavat kohtuulliset mukautukset vammaisten henkilöiden työssä selviytymisen ja työuralla etenemisen turvaamiseksi. Kuitenkin käytännössä työnantajien tietoisuus näistä velvollisuuksista on heikko, mikä johtaa syrjintään ja heikentää vammaisten työllistymismahdollisuuksia.
Vammaisuudelle ei ole Suomessa yksiselitteistä oikeudellista määritelmää. Vammaisuus määritellään laajasti YK:n vammaisyleissopimuksessa pitkäaikaiseksi ruumiilliseksi, henkiseksi, älylliseksi tai aistivammaisuudeksi, joka yhdessä ympäristön esteiden kanssa rajoittaa osallistumista yhteiskuntaan yhdenvertaisesti muiden kanssa. Työelämässä vammaisuus liittyy erityisesti työnteon rajoituksiin, jotka eivät kuitenkaan sulje pois työntekoa kokonaan. Vammaisuutta tulee arvioida tapauskohtaisesti.
Työnantajan tulee tehdä tarpeelliset ja asianmukaiset mukautukset, jotka eivät aiheuta kohtuutonta rasitetta. Kohtuullisuuden arvioinnissa otetaan huomioon muun muassa työnantajan koko, taloudellinen asema, mukautusten kustannukset ja vaikutus yrityksen toimintaan. Mukautusten tulee olla tehokkaita, käytännöllisiä ja turvallisia. Mukautukset voivat liittyä työympäristöön, työaikajärjestelyihin, apuvälineisiin, ohjaukseen tai koulutukseen. Velvollisuus selvittää mukautustarpeet ja mahdollisuudet on ehdoton. Mukautusten viivästyminen tai niiden tarpeen laiminlyönti voi johtaa syrjintäolettamaan.
Työnantajalla on velvollisuus tehdä kohtuullisia mukautuksia myös rekrytointivaiheessa ja työsuhteen päättämistilanteissa. Rekrytoinnissa vammaista henkilöä ei saa syrjiä, ja työhaastattelut on järjestettävä esteettömästi. Työsuhteen päättämisessä työnantajan tulee selvittää mahdollisuudet mukautuksiin ja uudelleensijoittamiseen ennen irtisanomista. Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä työnantajalla ei yleensä ole velvollisuutta luoda kokonaan uusia työtehtäviä ilman liiketaloudellista perustetta, mutta olemassa oleviin tehtäviin sijoittaminen ja työtehtävien muokkaaminen ovat edellytyksiä.
Vaikka kohtuulliset mukautukset ovat laki- ja ihmisoikeusvelvoite, niiden toteutuminen työpaikoilla on puutteellista. Työnantajat usein olettavat, etteivät vammaiset kykene tiettyihin töihin tai tekevät virheellisiä oletuksia vammaisuudesta ja mukautustarpeista. Usein mukautustarpeista ei keskustella vammaisen henkilön kanssa eikä työterveyshuoltoa konsultoida. Tämä johtaa syrjintään ja vammaisten oikeuksien heikentymiseen. Lähes puolet työelämässä olevista vammaisista on kokenut syrjintää kohtuullisten mukautusten järjestämisessä.
Vaikka kohtuulliset mukautukset ovat yksilöllisiä, niin työolojen ja työskentelyolosuhteiden mukauttaminen hyödyttää yleensä koko työyhteisöä ei pelkästään vammaista itseään.