Työolobarometrin mukaan Suomen työmarkkinat ovat eurooppalaisella mittapuulla sukupuolittain hyvin jakautuneita mies- ja naisenemmistöisiin työpaikkoihin. Antti Kauhanen ja Krista Riukula kirjoittavat artikkelissaan työmarkkinoiden eriytymisestä eli segregaatiosta ja tasa-arvosta Suomessa. Naiset työllistyvät kuntien palkkalistoille ja naisenemmistöisiin työpaikkoihin. Miehet yksityiselle sektorille ja miesenemmistöisiin työpaikkoihin. Pelkkä kannustus hakeutua sukupuolelle epätyypillisiin työpaikkoihin ei riitä. Segregaation purkaminen edellyttää epätyypillisten koulutusalan ja ammatin valinnan esteiden purkamista ja myös sitä, että kotitalouksien sisäinen työnjako ja perhevapaiden käyttö tasoittuvat. Eriytyminen kaventaa miesten ja naisten valintamahdollisuuksia koulutuksessa ja työmarkkinoilla, kasvattaa palkkaeroja ja ylläpitää sukupuolistereotypioita.

Työssäkäyntitilaston mukaan henkilömäärällä mitattuna suurempia naisammattiryhmiä ovat erilaiset hoiva- ja hoitolan ammatit. Lisäksi myyjät, siivoojat ja ravintola- ja suurtaloustyöntekijöiden sekä peruskoulun opettajien ammattiryhmät. Miehistä vastaavia ammattiryhmiä ovat ajoneuvojen kuljettajat, rakennustyöntekijät sekä koneasentajat- ja korjaajat.

Kauhasen ja Riukulan mukaan eriytyminen eri aloille tapahtuu jo ennen työuran alkamista. Koulujen oppimateriaali antaa eri aloista sukupuolittuneen kuvan, etenkin naisille. Kouluissa tulisi kannustaa nuoria tutustumaan ammatteihin, joissa työskentelee vähemmän omaa sukupuolta olevia. Sukupuolen mukaista eriytymistä tapahtuu erityisesti siirryttäessä perusasteelta toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Opiskeluaikainen eriytyminen on nähtävissä muun muassa yksittäisisissä kurssivalinnoissa. Karkeasti sanottuna pojat suorittavat työturvallisuuskortin ja tytöt hygieniapassin. Sukupuolten ammatillinen eriytyminen on havaittavissa myös opiskelujen ohella tehdyissä töissä, joilla on suuri merkitys nuoren tulevaan urapolkuun.

Tutkimuksessa on todettu, että naiset kokevat haittaa sukupuolesta erityisesti miesenemmistöisillä työpaikoilla, esimerkiksi uralla etenemisessä. Naisille tarjotaan ja he ottavat vastaan työtehtäviä, jotka eivät auta työssä etenemisessä, esimerkiksi naiset hoitavat usein niin sanottuja avustavia tehtäviä. Lisäksi naisista 25 prosenttia kokee vähintäänkin yhden henkilön suhtautuneen hänen puheisiinsa tai ehdotuksiinsa sukupuolen vuoksi yliolkaisesti työpaikalla ja lähes aina yliolkaisesti suhtautunut on mies. Tutkimusten mukaan miehiä ja naisia kuitenkin kannustetaan yhtäläisesti etenemään urallaan.

Naiset kokevat miehiä useammin nykyisessä työssään olevan haittaa sukupuolestaan työn ja perheen yhteensovittamisessa. Naiset kokevat perhesyiden takia haastavammaksi lähteä yön yli kestävälle työ- tai koulutusmatkalle. Työpaikoilla asiasta heskustelessa nousee ongelmana esiin esimerkiksi puolison mustasukkaisuus. Helpompi jättäytyä pois reissusta, kuin kuulla kuukausitolkulla nokittelua asiasta.

Erot urakatkoissa ja työtunneissa selvittävät merkittävin osin miesten ja naisten erilaista urakehitystä. Sen lisäksi selittäviä syitä ovat perheiden sisäinen työnjako ja perhevapaiden epätasainen jako. Samanlaisen koulutuksen omaavat miehet ja naiset myös aloittavat työuransa erilaisissa tehtävissä. Pelkkä kannustus kouluissa hakeutua omalle sukupuolelle epätyypilliselle uralle ei riitä. Opinto-ohjauksen resursseja peruskouluissa tulee kasvattaa ja opinto-ohjaajien koulutusta viedä suuntaan, jossa he osaisivat kertoa nuorille erilaisista ammateista ja niiden tarjoamista uravaihtoehdoista. Ohjaustakin tärkeämpää on esimerkkien voima. Kaksi tätiä kansanedustajina, autonasentajina tai upseereina sekä kaksi setää päiväkodin hoitajana (ei johtajana), keittäjänä tai siivoojana muuttavat tehokkaimmin ajatusmaailmaamme.

Blogi on julkaistu alun perin Uudessa Suomessa 2.4.2019.