Markku on ollut töissä kuljettajana 29 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Hän toimii kuljettajana täysin itsenäisesti ja hänen työaikansa on 30 tuntia viikossa. Markku saa korvausta tehdystä työstä 250 euroa kuussa ja hänen vuokransa kaupungilla on 750 euroa kuukaudessa. Markulla on lievä kehitysvamma, jota ulkopuolinen ei edes huomaa. Vammansa takia, häntä ei palkata työsuhteeseen, vaan hän on niin sanotulla avotyösopimuksella. Markku on yritykselle tuottava työntekijä siinä, missä hänen työkaverinsakin. Markku on huolissaan tulevaisuudestaan. Koska hän ei ole työsuhteessa, ei hänelle myöskään kerry työeläkettä. Jäädessään eläkkeelle Markku pelkää tulojensa tippuvan merkittävästi ja joutuvansa turvautumaan toimeentulotukeen elääkseen.

Työsopimuslain mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Sama koskee myös työsuhteen ehdon muutoksia. Intialainen Samar tuli työluvalla ja suomalaisella työsopimuksella töihin erityisasiantuntijaksi Suomeen. Hän alkoi opiskelemaan Suomea yliopistolla ja kotiutui suomalaiseen työyhteisöön ja elämäntapaan erinomaisesti. Samar teki työnsä kunnollisesti ja noudatti yrityksen ohjeistuksia. Eräänä päivänä hän sai sähköpostissa ilmoituksen johdolta, että hänen työpaikkansa on siirretty takaisin Intiaan. Ilman sen tarkempia selityksiä asiasta hänen olisi pitänyt saman tien muuttaa takaisin Intiaan. Samar oli kuullut työpaikalla olevan työsuojeluvaltuutettu. Valtuutettu (ja samalla luottamusmies) ohjeisti henkilöä liittymään liittoon. Liiton sopimusalavastaavana asia päätyi pöydälleni. Saimme neuvoteltua Samarille irtisanomispaketin. Edelleen uhkana on Migrin peruuttavan Samarin oleskeluluvan, ellei hän saa töitä tai opiskelupaikkaa Suomesta.

Työehtosopimusten ja työsopimuslain mukaan perhevapaalta palaavalle on tarjottava ensisijaisesti hänen omaa työtään. Maria oli jäänyt perhevapaalle toistaiseksi voimasta olevasta työsuhteesta suuressa suomalaisessa yrityksessä. Kun Maria oli palaamassa töihin, työnantaja ilmoitti hänen töidensä loppuneen perhevapaan aikana. Työnantajalla oli tarjota Marialle ainoastaan määräaikaista työtä. Marialla ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa tarjottu työ vastaan. Maria oli liiton jäsen ja hän pyysi liittoa selvittämään asiaa. Selvisi, että työnantaja automaattisesti tarjosi kaikille perhevapailta palaaville vain määräaikaisia työsopimuksia. Yrityksen selitys oli, että he eivät jaksa pitää listaa perhevapaalaisistaan. Maria sai loppujen lopuksi liiton avustuksella oman työnsä takaisin ja työsuhde palautettiin toistaiseksi voimassa olevaksi. Yritys muutti käytäntöjään lain mukaisiksi.

Kaikki kolme tarinaa ovat tositarinoita suomalaisesta työelämästä. Marian ja Samarin nimet on muutettu heidän suojelemisekseen. Sekä Marian että Samarin tapauksissa työnantaja rikkoi lakia tietoisesti. Markun tapauksessa työnantajan toiminta on aivan lain mukaista, mutta moraalisesti väärin. Työssäni törmään lain tietoiseen rikkomiseen sekä moraalisiin vääryyksiin päivittäin. Moraalisia vääryyksiä pystyy korjaamaan vain politiikan kautta lainsäädäntöä muuttamalla. Lisäksi työnantajien törkeä ja tietoinen lain rikkominen on kriminalisoitava. Tarvitsemme eduskuntaan osaamista suomalaisesta työelämästä. Se ei ole aivan sama kuka siellä istuu.

Blogi on julkaistu alun perin Uudessa Suomessa 4.4.2019.