Taru Reinikainen

Kun puhutaan ammattiliitoista, keskustelu kääntyy usein työehtosopimuksiin, lainsäädäntöön ja valtakunnantason työehtosopimusneuvotteluihin. Ne ovat tärkeitä, mutta helposti unohtuu, että ammattiyhdistysliikkeen todellinen voima kumpuaa työpaikoilta. Siellä, missä arki tapahtuu, syntyy myös se yhteisöllisyys, joka pitää liikkeen elinvoimaisena. Työpaikkatoiminta ei ole vain kokouksia ja ilmoitustaululla olevia julistuksia. Se on läsnäoloa, keskusteluja kahvipöydässä, tuen tarjoamista työkaverille ja epäkohtiin puuttumista. […]

Kemian toimihenkilösopimuksen uudistamisesta saavutettiin neuvottelutulos 24. helmikuuta. Neuvottelut olivat minun 25-vuotisen työhistoriani pisimmät, lähes kuusi kuukautta. Tämän kierroksen vaikein asia olivat tasa-arvoiset perhevapaat. Onnistuimme ja nyt molemmilla vanhemmilla on oikeus 32 palkalliseen vanhempainvapaapäivään. Palkallisista päivistä 18 tulee pitää yhdenjaksoisena. Toimihenkilöillä on muuten kemian alalla pisin palkallinen perhevapaajakso verrattuna muihin henkilöstöryhmiin. Neuvottelut eivät kuitenkaan lopu neuvottelutulokseen.

Viime vuosina työelämässä on yleistynyt ilmiö, jossa assistentti työtä vähennetään ja siirretään asiantuntijoiden tehtäväksi. Tämä on kaikkien osapuolten ammattitaidon aliarvostamista ja rahan hukkausta. Assistenttityö on omanlaistaan asiantuntijatyötä ja ansaitsee arvostuksensa. Itse työskentelen asiantuntijana. Vaikka olen ainakin omasta mielestäni erinomainen asioiden organisoimisessa ja esimerkiksi erilaisten tapahtumien järjestäminen sekä ohjelmien käyttäminen onnistuu minulta helposti, arvostan assistentti työtä.